Nainen raiskattiin Tampereella viime perjantai-lauantai -välisenä yönä (http://www.iltalehti.fi/tampere/200902149088237_te.shtml).
Yhteiskuntamme antama vapaus joihinkin asioihin, antaa se myös vapauden muiden satuttamiseen ja muiden elämän tuhoamiseen. En tiedä kuinka tällaiseen tekoon pitäisi suhtautua tai kuinka sitä pitäisi käsitellä. Se painaa minuun joka kerta syvän surun jäljen.
Mediassa kauhistellaan, tuodaan julki tilastoja ja mietitään mielenterveyspolitiikkaa. Mutta entä uhri? Hänen elämänsä on muuttunut ainiaaksi.
Minulla on tarve auttaa, mutta yritän pidättäytyä siitä ja hoitaa itseni ensin niin vahvaksi että koen minulta riittävän muillekin annettavaa.
Tommy Tabermann on ehdottanut että kouluissa opetettaisiin rakkautta ja rakastamista. Idea on mainio, yhteiskuntamme kaipaa rakkautta ja lämpöä. Se mitä maailma on, on meistä kiinni. Vaikka ajatus saattaa kuulostaa utopialta, mitä sen ei pitäisi olla, vain me voimme luoda maailmasta sellaisen kuin haluamme. Minä en halua elää tällaisessa maailmassa. Haluan elää maailmassa jossa saa rakastaa ja tuntea rakkautta.
En ymmärrä tätä. Enkä ymmärrä tuota.
En enää edes yritä ymmärtää.
Jos olet joutunut raiskauksen uhriksi, hae apua. Apua tarjoaa Tukinainen osoitteessa www.tukinainen.fi. On tärkeää hakea apua, ja vaikka se voi olla vaikeaa, hae sitä. Me olemme toisiamme varten.
sunnuntai 15. helmikuuta 2009
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)